Ihminen yrittää ja erehtyy, yrittää uudelleen ja onnistuttuaan vakiinnuttaa tarkoituksenmukaiseksi osoittautuneen toimintansa rutiiniksi. Taide on tämän rutiinin nostaminen uudelle tasolle, sovittaminen alati muuttuviin ainutkertaisiin oloihin.
Taide 
Ja taidehan on juuri tapa, jolla ihmislaji katsoo peiliin.
Mikään järjestelmä ei voi kuvata tyhjentävästi itseään. Järjestelmän osa voi vielä puutteellisemmin ilmaista kokonaisuutta, johon se kuuluu. Taide pyrkii aina viittaamaan näin, itsensä yli.
Taide on ihmisen tapa suhtautua todellisuuteen.
Taide on ominaisuus, ei kohde. Taide ei ole kohteenkaan ominaisuus, vaan toteuttamisen ominaisuus. Taide-ominaisuus ei sijaitse teoksessa, koska teos realisoituu taiteeksi vastaanottajan mielessä (tai usein ei realisoidu). Vastaanottaja luo sen uudestaan - tai jopa ihan ensimmäistä kertaa. Joten mikä hyvänsä ''voi'' olla taideteos.
Taide ja viihde eivät ole rinnastettavissa, koska viihde on teollisuustuote, taide taas se erontekevä paremmuus siinä, miten ihminen ylittää rutiinisuorituksen.
''Taide on valhe joka paljastaa totuuden'', kuuluu Picasso sanoneen, mutta en ole varma, onko se hyvin sanottu.
Taide vesitetään siten, että sitä kohdellaan teoksena tai suorituksena eikä viestinä ja sisältönä. Taiteilijalla, ihmisellä, on oikeasti asiaa muille.
Schraderin mukaan taide on kielletyn, kertomattoman ja sanomattoman julkituomista.
Taide on maailman tunnustelemista. Tekijä esittää itselleen taidemuotonsa keinoilla leikkien, miten on kokenut maailmaa, ja taideteoksena se välittyy muille riippumatta siitä, onko taiteilijalla ollut "sanomaa". Taiteilija ei välttämättä edes tiedä tuottavansa taidetta.
Taidetta ei ''tehdä''. Todellisuus pusertaa sen taitelijan kautta, eikä siinä kysytä taiteilijalta, mitä hän mielellään taiteilisi.
Taide on jalostettua elämää. Raakaelämä on elettäväksikelpaamatonta ennen kuin sen kohentelee taiteeksi. Rutiinielämä on laiskaa, ennen kuin sitä taiteilee.
Taide, jonka voi ilmaista analysoimalla ja kuvailemalla, on epäonnistunutta, koska se olisi pitänyt toteuttaakin analysoimalla ja kuvailemalla.
Taideteoksella on kaksi tehtävää:
- vaikuttaa tekijäänsä, kohauttaa häntä rakentuessaan kokemuksen ilmaisuksi
- viestiä, välittyä toiselle syntymällä vastaanottajan rakenteeseen enemmän tai vähemmän samanlaiseksi kuin tekijä sen koki.
Havaitseminen (havaitun merkityksellistäminen) on valintaa, joten havaitseminen on jo taiteentekemisen osa. Taide ei ole todellisuuden kopioimista, sillä kopioitaessa ei tarvitse havaita.
Kukin ymmärtää taideluoman omalla tavallaan, ei koskaan yksi yhteen taiteilijan tavalla. Vastaanottaja rakentelee teoksen uudestaan oman kokemushistoriansa perusteella.
Taide on tuotettaessa vaistomainen, tulkittaessa väljä ja epämääräinen mutta omaksuttaessa uniikin täsmällinen (siis oikeastaan uudelleen luotaessa vastaanottamistapahtumassa).
Taidetta on kaikki mikä taiteeksi tehdään tai taiteena koetaan
Taide ei oikeastaan ole hyvää tai huonoa. Taide voi olla vastaanottajalleen merkityksellistä, tyhjänpäiväistä tai käsittämätöntä. Taideteoksen ainoa arvo siis mitataan sen suhteesta kulloiseenkin vastaanottajaansa.
Taidetta ei tee merkittäväksi se
- että se on kaunista
- että se on taitavaa
- että se on älykästä
- että joku pitää siitä kovasti - tai ehkä se tekee
Taide on pakotonta, luontevaa. Siksi ei voi olla ammattitaiteilija, jolloin olisi riippuvainen säännöllisestä taiteilusta.
Taiteen kriteeri on että se ajaa asiansa. Että se tekee tehtävänsä.
Taide on hyödyllistä tai vahingollista tehdessään tehtävänsä. Siis merkityksellistä.
Taide orientoi ihmisen todellisuuteen. Lapsi leikkii, aikuinen toteuttaa taiteita.
Taiteesta on jalostettu pakkomielteinen johdannainen, ((tiede)), ja sen yksi hätääntynyt naapuri on ((uskonto)).
Käsityöläinen ei ole taiteilija, vaan hän tuottaa tavaraa. Taide ei toista vaan uudistaa. Taiteilija on ihmisen se puoli, joka ei tyydy toistamaan vaan etsii, ymmärtää muutoksen muutoksen.
Tottuminen. Turtuminen. Kyllästyminen. Vaihtaminen. Virkistyminen muutoksesta. Ensin tykätään simppelistä, pikku hiljaa nostetaan tasoa.
Taide ei ole taidonnäyte (kun kerran se on ilmaisu, viesti).
Taiteesta halutaan löytää tuttua ja uutta. Jos taiteesta löytää vain uutta, siihen tukehtuu. Jos se koostuu vain tutusta, sitä ei pidä kovin merkityksellisenä.
Taiteessa ei voi tehdä virheitä. Mutta taiteilija ei ehkä huomaa, että on alkanut tuottaa joutavaa.
Taiteilijaksi halutaan joskus arvostussyistä pikemminkin kuin taiteen takia.
Taide on voimakas väline. Viihde on voimakkaampi.
Kaikki taide on ITE-taidetta.
Taiteen osaset
- leikki
- hurmio
- kokeilevuus
- * yritys ja erehdys
- riskinotto
- tuhlaus
- täydellisyydentavoittelu
- hälläväliä-asenne
- * hutilointi (tuhlailua)
- keskittyminen
- huumori
- vakavuus
- rentous
- turhautuminen
- pakkous
- * intohimo
- ** himo
- virtaus, flow
Taideteoksen osaset
- Rajaus. Se mikä näkyy, viestii, ja sekin mikä ei näy mutta joka liittyy näkyvään.
- Tyyli. Tyyli on asenne kohteeseen.
- Tekniikka. Teos yltää vastaanottajaan niin paljon kuin tekniikka kykenee välittämään.
- Viesti. Eri tekijältä ja vastaanottajalle, ehkä.
Taide ei ei
Yleinen harhaluulo on että taideteoksen pitäisi vaikuttaa hyvältä. Taide on ihmisen pyrkimystä löytää uusia keinoja vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa, eikä toimivan tarvitse olla tyylikästä.
Joku lukee uudestaan ja uudestaan samaa kirjaa ja ihailee rytmiä ja ties mitä - ei perkele! Taideteoksessa pääasia on sisältö. Voi tietysti ihailla sitä kuinka sisältö on toteutettu saavuttamaan vastaanottaja - vaikka rytmillä - ja sitä voi tutkia, jos tekee itse taidetta tai opettaa, mutta viesti on pääasia, ja kun viesti on perillä, taideteoksen voi heittää vittuun.
Taide ei ole väylä vieraantumiseen vaan lääke vieraantumiseen.
Taide ei ole moraalinen, taide ei käyttäydy hyvin. Taide varastaa, ei vaali tekijänoikeuksia, ei kunnioita uhrautumista, ei sääli perinnettä, ei auta pientareelle uupunutta eikä suojele elämää. Nuo tulevat vasta, ehkä, kunhan taide on raivannut väylää umpipöpelikköön.
Taiteella ei ole mitään tekemistä laadun kanssa. Kun joku viestii, että talo palaa, on sama vaikka hän änkyttää kunhan asia tulee selväksi. Kun ihminen haluaa välittää toiselle kauneimman laulunsa, mitä väliä sillä on jos esitys on katkonainen, falski ja rahiseva, jos toinen vastaanottaa oikean laulun.
Taiteen ei tarvitse olla oikeassa, mutta se on ehkä osa totuutta, jonka tonkimiseen se osallistuu.
Jos taiteen pitäisi olla ymmärrettävissä, miksi kutsuisimme sitä osaa taiteesta jota joku ei ymmärrä?
Kosiskelevuus, miellyttämisenhalu taiteessa ei ole itse taidetta. Hyväksytty taide on aina jollain tavalla vilpillistä: pyrkii miellyttämään kuraattoreita, ostavaa eliittiä, pintasivistyneistöä, laiskoja, todellisuudenpakenijoita ja kriitikoita. Se kiiltää jostain kohtaa silmäänuolevasti kuin naudan polviin betonilattialta liitsaantunut sonta.
Taiteella ei ole mitään tekemistä rahan kanssa.
Taide ei tunne rajoja
Taiteessa ei voi olla rajoja, koska taide on kulkee kaiken edellä. Taide on machete todellisuuteen polkua raivaavan ihmisen kädessä. Taide on jumala, jonka tuo ihminen keksii suojakseen, kun pitää nukahtaa keskelle kauheaa pöheikköä. Taide on perkele, jolla ihminen raastaa jumalan maahan taivaistaan. Taide on pilkka, jolla ihminen suomii kaveriaan, joka haluaa palata takaisin. Taide on vimma, jolla ihminen pakottaa itsensä etenemään. Taide on hurmio, jonka hän näkee kun metsän seinämä aukeaa laaksoon. Taide on juoni, jonka ihminen syöttää kaverilleen, jotta saisi omistaa laakson.
Tai: Taide on löytöretkeilijäjoukko, joka kinuaa rahoituksen päästä arveluttaville reuna-alueille nuuskimaan pelkästä uteliaisuudesta ja olemisen kipeydestä. Perässä sinne saapastelevat rosvot, sitten bisnesväki ja lopuksi poliitikot, jotka määräävät tieteen kuohimaan taiteen tiedustelutulokset.
Taidetekele on teos, joka ei ole oikein riittävä.
Taide ja talous
Taide ei ole arvonsäilyttäjä, kauppatavara, investointikohde. Taide ei ole keino tai välikappale, vaan ihmisyyden ainesosa ja toiminnan ominaisuus.
''Taide on ensisijaisesti oman tekemisensä palkkio, ei väline rahan tai muiden palkkoiden hankkimiseen. Taide on halua ajatella taideteosten muodossa - ja halua ajatella ääneen, halua jakaa ajatuksensa muille sekä altistua samalla muiden ajatuksille.''
- Teemu Mäki
Taide ja politiikka
Taide on inhimillinen ilmiö, joten se on lähtökohtaisesti ihmisen puolella. Mutta kantaa se ei itsessään ota. Ja koska se ei ole totuuden välittämistä vaan totuuden etsimistä, siltä voi odottaa mitä vain. Kartta on suurpiirteisenäkin hyödyllinen, mutta se tarkentuu vasta kun sen mukaan matkustaa.
''Jokainen taideteos on esittävä riippumatta siitä, myöntävätkö tekijät tai yleisö sen. Jokainen taideteos on puheenvuoro jonkin ihmiskäsityksen, maailmankatsomuksen ja moraalin puolesta ja joitakin toisia vastaan.''
- Teemu Mäki
Taide on aina poliittista mutta puoluepoliittista taas se ei oikein voi olla, voi käydä nolosti.
Taiteilijallahan ei välttämättä ole aavistustakaan mitä hänen taiteensa välittää, kun se riippuu vastaanottajasta.
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt
Kari Suomalainen, rasisti ja vallan perseennuolija, muinoin kehuskeli että "kyllä minä olen banaanini maksanut". Banaanit olivat tuolloin varsin halpoja, eikä Kari ollut maksanut plantaasin työntekijälle paskaakaan.
Hyvä taiteilija mutta väärää viestiä. Ja varmaan muutkin natsit kuin Lina Wertmüller ovat saaneet jotain komeata aikaan kansanmurhailun ohessa. Jotkut vitun terot veisaa muukalaisvihaa popissansa.
Minulle ei ole sama, mitä lauluja maksaja antaa laulaa ja kenen suut tukitaan.
Taiteen tekeminen
Taidetta ei pidä suunnitella vaan alkaa tehdä. Kyllä se sitten alkaa muotoilla itseään, jos ei sorki.
Säännöt on tehty rikottaviksi, kirjaimellisesti. Säännöt tekevät teoksen suunnittelemisen mahdolliseksi, mutta taiteeksi sen tekee vasta noista säännöistä luopuminen.
"Taiteen painopiste on kuitenkin tiedostamattomassa ilmaisussa ja kokemisessa."
"Hyvä teos on tekijäänsä viisaampi."
- Teemu Mäki
Taide syntyy tuskastakin
Taiteilijan pitää olla sekä semmoisissa oloissa, joissa ylipäätään voi tehdä taideteoksen (työtila, tarvikkeet, kohtalaisen terve), että semmoisissa oloissa, joissa ei voi tehdä mitään muuta, sillä teoksen tekeminen on kuin hammaslääkärillä käynti.
Kunnollisen teoksen aikaansaaminen kysyy aikaa, voimia, keskittymistä, sitkeyttä sekä vielä joko iloa tai ehdotonta ahdistusta - ehdotonta sikäli ettei pääse pakoon johonkin korviketoimintaan. Jos motiivi on ilo, yleensä voi tehdä jotain kivempaakin kuin taidetta. Jos se on ahdistus, tuo helpottuu työskennellessä. Siksi taide on usein kipeän näköistä.
Menestyvät ammattitaiteilijat tekevät enimmin yhdentekevää koristetta tai muotimoskaa, vaikka toisinaan onnistuvat löytämään tekniikoita ja asioita, joita noilla tekniikoilla ilmaista, ilmiöitä, joille etsivät esitystavan, näkökulman inhimilliseen olemiseen, jota ei ole vielä käännetty esille. Huonostimenestyvä taiteilija purkaa kipuaan.
Taiteesta on toki myös teorioita. Paskat niistä
Taide on eri yleisölle ja aiheeseen perehtyneille mutta niinhän kaikki.
Jari Lehtiseltä tämä:
George Dickie: Aesthetics - An Introduction (1971)
''Kaikki mitä tuodaan tarjolle taiteena, on taidetta. Käytännönläheisen amerikkalaisen koulukunnan huomattava edustaja, filosofi John Dewey totesi jo aikoinaan, että "jos joku runoilija esittää sanateoksen runona, silloin se on runo, sanoivat muut runoilijat mitä tahansa". Modernina amerikkalaisena Dickielle ei tuota ongelmia unohtaa kaikki, mitä ennen on asiasta sanottu. Muinaiset ja klassiset taiteenteoriat on luotu maailmassa, jossa taiteena esitettiin tietynlaisia teoksia. Modernissa taiteessa esitetään taiteena aivan toisenlaisia teoksia. Heureka, asia on tavattoman yksinkertainen: Taide on sitä, mitä tuodaan tarjolle taiteena! (Institutionaalinen taiteenteoria)''
Tekijänoikeudesta kiinnipitäminen paljastaa taiteilijan keskeneräisyyden.

Taiteen jälkeen
Seuraava askel taiteellisuuden jälkeen on pikku hiljaa poistella sitä aina kun huomaa, kunnes jäljellä on vilpitön ilmaisu. On muuten hankalaa - koko ajan hiipii mukaan semmoista mikä "näyttää hyvältä". Eli paskaa.
Niin, se oli Hemingway joka suositteli paskantunnistinta.
"Asioita pitää yksinkertaistaa, jotta voi hahmottaa niiden keskinäistä vaikutusta, mutta pitäisi muistaa palauttaa monimutkaisuus. Taide muistaa."
Teoksen laatu
Jos taide olisi arvioitavissa hyväksi tai huonoksi, sillä ei olisi merkitystä; jos sillä on merkitystä, se ei voi olla huonoa tai hyvää.
Teoksen sisältö käy ilmi sen muodosta. Kun kriitikko moittii teosta, hän vain hylkii sen sisältöä.
Taideteos on hyvä tai mitätön suhteessa kulloiseenkin yleisöön. Jopa saman kokijan eri vireystila vaikuttaa. Mikä tahansa teos siis voi olla hyvä löytäessään tarvitsevan vastaanottajan. Ei teosta kannata esittää väsyneelle, tympääntyneelle tai ymmärtämättömälle yleisölle. Vastaanottajahan luo teoksen uudestaan, jos pystyy. Tai viitsii.
Taideteoksen teknisen toteuttamisen laatu vaikuttaa kyllä sen vastaanotettavuuteen, mutta on täysin erillään teoksen taiteellisesta merkityksestä. Runo voi olla loistava, vaikka käsiala jolla se on vetäisty kapakankuittiin, olisi surkea.
Kuitenkin runo kapakankuittina on eri kuin sama runo painetussa asussa. Runokirjassakin ilmenee runon "runous" sinänsä. Kapakankuitti, jolla on runo, on kokonaistaideteos. Siinä ilmenee runo taideilmiönä:
* runoilijan tuotannon osana
* palana runoilijaelämää
* tietyn kulttuurin tuonvaiheisuuden ilmentymänä
* laajimmillaan teokseen liittyy myös sen vastaanottaminen
** kussakin kokijassa ja
** koko yhteisössä sekä
** käännökset ja
** myöhemmät arvioinnit, tietysti myös
** extraterrastriaalit kannanotot.
Kuitenkin raja "runous"-teoksen ja runon eri tarjoamismuotojen välillä on hämärä. Jokainen saman teoskappaleen vastaanottokerta voi olla erilainen ja tuottaa eri kokemuksen. Ja runo voidaan myös siirtää kokonaan eri esitystapaan, lausua. Mutta silloin se alkaa etääntyä "runous"-muodostaan teokseksi, jonka innoittajana alkuperäinen teos on toiminut. Näin voi ajatella myös käännöksestä, jonka kääntäjä joutuu "runoilemaan" uudestaan.
Kuvataideteos on tarve, idea, materiaalivalinnat, muodot, tyylit, sommittelu, värien käyttö, rytmit, työskentely, sanoma ja näiden toteutuksenaikainen vuorovaikutus. Sama sisältö, "runous", voidaan toteuttaa useina variaatioina.
Elokuvassa tunnetaan kömpelöitä toteutuksia, joista pidetään enemmän kuin viimeistellyistä tuotannoista – koska elokuva on hyvä tai merkityksetön riippumatta teknisestä tasosta.
Musiikkikappale on taideteos, jonka voi esittää tekijän tarkoittamalla tavalla tai toisin, jolloin esittäjä tuo siihen oman osuutensa.
Jossain vaiheessa erilasia tulkintoja teos voi muuttua keskusteluksi teoksesta.
Rajat ovat liukuvia.
Sarjakuva voi olla merkittävä, vaikka sen tekninen toteutus ei tyydytä tekijää eikä yleisöä. Se kuitenkin vaikuttaa näihin.
Ihan kaiken vaikeaselkoisuuden takaa ei löydy selkoisuutta.
Taiteilijan tyhmyys
''Maalaukseni ovat älykkäämpiä kuin minä.''
- Gerhard Richter
Tyhmähkö taitelija pystyy luomaan teoksen, josta toisistaan riippumattomat tarkastelijat pystyvät lukemaan rikkaan ja viehättävän, ei kuitenkaan yksiselitteisesti tulkittavan viestin. Teoksen elementit, sen rakenne, tyyli ja sisältö eivät ehkä osu toisiinsa kuin koneen osat, mutta asettuvat samaan suuntaan ja toimivat, "soivat". Tekijällä ei tarvitse olla mitään tajua teoksensa erinomaisuudesta, sillä se ei ole syntynyt tietoisuuden kontrollissa, vaan tekijä on antanut sivutajunnan ehdotusten muovata kokonaisuus muotoonsa.
Taidetta ei voi tulkita väärin, mutta voi tulkita eri tavalla kuin taiteilija on tarkoittanut. Eli jos taiteilija sanoo teostaan tulkittavan väärin, vastakkain ovat samanarvoisena hänen käsityksensä ja vastaanottajan käsitys. (Sitä paitsi kumpikin voivat kehittyä.)
Voiko tappaminen olla taidetta?
Ne jotka kysyvät, onko Teemu Mäen kissantappovideo taidetta, tai jotka kiistävät sen, viimeistään tekevät siitä taidetta.
Teemu Mäki määrittelee taidekäsityksensä teoksessaan Näkyvä pimeys.
Taide on poliittista, filosofista ja yhteiskuntakriittistä, kokonaisvaltaista pohdiskelua. Se ei ole edellämainittujen ''väline''. Se kysyy "miten elää?" ja "miksi elää?". Taide on myötäsyntyisesti riippumatonta.
Taide moraalin yläpuolella, koska taide on tapa tutkia myös moraaleja. Taideteokseksi voi suorittaa kansanmurhan - vaikka se on rikos, ei se sen ''taiteutta'' vähennä, jos tuo muuten olisi osoitettavissa.
Jonkin inhimillisen toiminnon pitää olla väylä käsitellä kaikkea. Ja kun se ei ole uskonto, filosofia eikä aate, se on taide, joka on kuitenkin puolueeton eikä hylji ketään.
(juteltiin koirannälkiinnyttämisnäyttelyjupakasta) ... koska oikeesti mitä perkelettä, millä pätevyydellä ihmiset, jotka tuskin kykenee määrittelemään taidetta mitenkään tyhjentävästi (kuka pystyy?), itkee että joku asia ei ole taidetta? Musta on tosi tyhmä ajatus, että jos joku asia on julmaa tai inhottavaa, se ei voi olla taidetta. Voiko joku asia olla sekä "väärin" (miten tyhmä tyhjä sana) että taidetta? Miksei?
- Joiku Rauhala
Uusi taide-eläke-ehdotus
Siellä määritellään taiteilija tuottavaksi käsityöläiseksi. Uusiksi menee, jos halutaan mukaan ne oikeet taiteilijat, jotka vie taidetta eteenpäin rikkomalla rajoja ja ärsyttämällä pikemmin kuin nuolemalla sijoittajia ja elinkeinoelämää.
Taiteen lajeja
* Kauneustaiteen tyhjä koristeellisuus
* Hyötytaiteen tulosvastuullisuus
* Tendenssitaiteen diskriminoivuus
* Lohdutustaiteen lässyys
* Blogaus
* Eläinten taide
* Elämätaide
* Expandismi
* Graffiti
* Häiriintynyt taide
* Itsetuhotaide
* Keppostaide
* Kansalaistottelemattomuustaide.
** En se minä ollut. Olen liian laisk
* Kasvitaide
* Kaupunkitaide
** Katutaide, Street art
** Kaupunkivalotaide
** Kylttitaide
* Kidutustaide
* Kohtelutaide
* Konetaide
* Kuolemistaide
* Liiketaide
* Mainostamisen taide
* Metelitaide
* Passiivinen taide
* Pelit
* Riiston taide
* Rock
* Ruokataide
* Ruotsalainen taide
* Ruumisarkkutaide
* Sapluuna
* Sekakielilläpuhuminen
* Seksuaalinen taide
* Sisustustaide
* Solvaamistaide
* Sota
* Tahaton taide
* Tappelu
* Tarina
* Tatuointi
* Tekstiviestitaide
* Tietokonetaide
** ASCII- ja ANSI-taide
** Nettitaide: mm. keskinäinen linkitys
** Pikselitaide
* Tuhoamisen taide
* Ulkonäkötaide
* Viljelystaide
* Yhteiskuntakokeilutaide



